Takki ja takkimallit – takin historiaa
Takki on yleensä ulkona pidettävä yläruumiin peittävä vaate, jonka tarkoituksena on pääasiassa pitää yläruumis lämpimänä. Takin käytöllä on myös ulkonäöllistä merkitystä. Takin kaulus ja hihat suojaavat myös kylmyydeltä ja tuulelta. Varsinkin talviaikaan takki on hyvin tärkeä osa vaatetusta, sillä talvikäyttöön tarkoitetut takit ovat hyvin vuorattuja ja pitävät yläruumiin lämpimänä pakkasellakin. Takki kiinnitetään vetoketjulla, napeilla tai esimerkiksi tarrakiinnityksellä.
Takkia on käytetty jo vuosisatojen ajan, ja esimerkiksi 1800-luvulla miesten takki oli usein pitkä polviin asti ylettyvä vaatekappale. 1700 ja 1800-lukujen taitteessa Pelisse oli naisten muotitakki, joka oli monesti reunustettu silkillä, satiinilla tai turkiksilla. Myös hartiaviitta saattoi kuulua takkiin. Pelisse osoittautui kuitenkin pian huonosti käytettäväksi mekon kanssa, sillä mekkojen leventyneet hihat eivät mahtuneet enää takin hihojen alle.
1800-luvulla Paletot-takki (neuletakki) pysyi suosiossa koko vuosisadan ajan ja on edelleen suosittu takkityyppi. Naisille ja miehille on tästä takista omat versionsa. Naisten neuletakkiin kuuluvat monesti avatut hihat ja huppu.
Pardessus-takki kehitettiin päällystakiksi ja muistuttaa paljon neuletakkia. Joskus takin koristeluun käytettiin tukiksia ja samettia.
Ensimmäinen naisten ulkona sekä sisällä pidettävä takki oli nimeltään Redingote (ratsupuku). 1700-luvulla se oli yleinen takki hevosurheilun yleistyessä, vuosisata myöhemmin siitä tuli lähinnä muotivaate. Miesten versio takista oli polviin asti ulottuva Frock coat, eikä sillä ollut enää tekemistä ratsastamisen kanssa.
1900-luvulla syntyi monia takkiversioita. Painavasta villasta tehty Duffelitakki on usein 3/4-osapituinen ja siihen kuuluu huppu. Takkia käytettiin alun perin Britannian sotavoimien talvitakkina sen lämpimyyden vuoksi. Tuolloin takki oli kamelin värinen ja sen kiinnityksenä käytettiin neljää puista kiristintä.
Loden-materiaali ja tästä tehty takki on valmistettu pääraaka-aineenaan alpakan tai lampaanvilla, joten takki on kevyt mutta kestää hyvin vettä, tuulta ja hankausta. Alkuaan takin värinä käytettiin oliivinvihreää, siinä oli napit ja joskus myös kovaksi tehty kaulus. Loden on edelleen suosittu takkimateriaali muun muassa Itävallassa, jossa sitä käytetään usein flanellikankaan asemesta. Lodenia pidettiin aluksi köyhän kansan asusteena, mutta siitä tuli myöhemmin kaiken kansan (myös aateliston) paljon käyttämä asuste.
Mantteli on myös Suomen puolustusvoimien käytössä oleva pitkä päällystakki. Mantteli on kääntynyt saksankielisestä sanasta mantel, joka tarkoittaa pitkää takkia.
Nahkatakki on nimensä mukaisesti valmistettu nahkasta ja se sopii sekä naisille että miehille. Nahka on materiaalina kestävää ja pitkäikäistä, ja takkimalli onkin suosittu varsinkin nuorison keskuudessa. Nahkatakki yhdistetään usein rock-musiikkiin, johonkin aatesuuntaan ja nuoruuteen. Nahkatakki on väriltään yleensä musta, mutta se voi olla myös eri värinen, esimerkiksi vaaleanruskea.
Ulsteria pidetään muiden vaatteiden päällä. Se on löysä ja ulottuu polvien alapuolelle. Takkiin kuuluu suuret kaulukset ja takahalkio.
Muita takkimalleja ovat muun muassa poolotakki (polo coat), tikkitakki, trenssi, caraceni ja vahakangastakki.
