Sykemittari sopii oman kunnon mittaamiseen
Sykemittaria käytetään sydämen lyöntitiheyden eli sykkeen mittaamiseen. Sykemittari on kaksiosainen: rinnan yli kulkeva vyön mallinen lähetinosa ja ranteessa pidettävä vastaaotin, josta voidaan seurata muun muassa sykettä ja monesti myös monia muita asioita kuten esimerkiksi kalorien kulutusta. Rinnan ympäri kulkevassa vyössä on elektroideja, jotka mittaavat sähköisiä impulsseja sydänlihaksesta. Nämä impulssit siirtyvät langattomasti ranteessa kannettavaan, usein rannekellon näköiseen vastaanottimeen. Kehittyneemmät sykemittarit pystyvät siirtämään tietoja langattomasti urheilusuorituksen aikana tietokoneeseen, josta voi sitten taulukoiden avulla seurata muun muassa kalorien kulutusta ja tuloksia eri ajanjaksoina.
Vaikka sykemittaria käytetään pääasiassa oman kunnon kehittymisen seurantaan, yksi laitteen tärkeimmistä toiminnoista on harjoittelu oikealla sykealueella. Oikea sykealue lasketaan niin sanotusta maksimisyykkeestä prosenttien avulla ja oikealla sykealueella urheilusuoritusta suorittava henkilö saavuttaa parhaat tulokset kunnon kohentumisen ja laihtumisen kannalta. Monet sykemittarit pystyvät laskemaan myös kalorien kulutuksen.
Omaa ruumistaan ja sen optimaalista rasitusta on vaikea arvioida liikuntasuoituksen aikana, joten sykemittarin avulla tätä asiaa ja muun muassa sykevälien muutoksia voidaan seurata tarkasti.
Yksinkertaisimmat mittarit mittaavat vain sykkeen, ja tämä voi kuntoilijalle riittää aivan hyvin. On olemassa kuitenkin kehittyneempiä sykemittareita, joita voi sanoa kuntoilutietokoneiksi ja joiden avulla voidaan harjoitella oikealla “sykkeellä” ja nostaa tehokkaasti lihas- ja kestävyyskuntoa. Tässäkin kannattaa muistaa, että on hyvä harjoitella sillä tavoin mikä tuntuu hyvältä, eikä yrittää liian kovasti ja liian nopeasti.
Sykevälivaihtelun avulla voidaan arvioida myös stressiä, eli oman ruumiin kokonaiskuormittavuutta päivittäin ja sen palautumista tasapainoon. Koska stressiperäinen syke nousee sen vaihteluvälin pienetessä ja hengityksen pysyessä kuitenkin lepotasolla, pystyy sykemittari erottamaan psyykkisen kuormituksen fyysisestä.
Leposyke mitataan levossa ja se on henkilön alhaisin sydämen sykintätaajuus. Rasitussykkeen avulla voidaan mitata hapenkulutuskapasiteettia yleensä liikuntasuorituksen aikana. Maksimisyke on äärimmäinen rasitussyke, jota ei tulisi hankkia ainakaan ilman valvottuja olosuhteita. Maksimisyke on suunnilleen ikä vähennettynä 220:sta. Eli jos henkilö on 40 vuotias, hänen maksimisykkeensä on noin 180.
Keskiraskas liikunta (70-80% maksimisykkeestä) sopii hyvin painonpudotukseen ja parantaa terveyttä. Keskiraskaan liikunnan lajeja ovat muun muassa uinti, reipas kävely, pyöräily ja hölkkääminen.
Sykemittareita on monia eri malleja ja niitä voidaan käyttää myös veden alla, esimerkiksi uidessa. Tunnettuja sykemittareiden valmistajia ovat Polar Electro, FRWD ja Suunto.
Sykemittarin kehittäjänä tunnettu professori Seppo Säynäjäkangas on sykemittarin lisäksi kehittänyt monia sydämen sykkeen ja EKG:n mittauslaitteita. Säynäjäkankaan sykemittarin kehittelyä tukivat Keksintösäätiö ja Suomen Hiihtoliitto. Professori patentoi keksintönsä vuonna 1975.
