Juliste voidaan teettää myös omista kuvista

Juliste on usein julkisella paikalla oleva jotain sanomaa levittävä kuvallinen ilmoitus, mutta se voi olla myös kodin seinälle kiinnitetty suuri kuva tai kuvien yhdistelmä. Juliste eroaa taulusta siinä, että julisteeseen ei kuulu kehyksiä ja se on painettu yleensä paperille. Toki julisteen voi halutessaan myös kehystää. Juliste kiinnitetään sisätiloissa yleensä seinään tai esimerkiksi koulun ilmoitustaululle ja ulkona seinän lisäksi myös niitä varten tehtyihin telineisiin (vaalijulisteet), ikkunaan tai muuhun näkyvään ja helposti huomattavaan paikkaan.

Julisteita, joissa käytettiin sanallisia ilmaisuja ja jotka kohdistettiin kaikelle kansalle, kutsuttiin aikoinaan julistuksiksi. Yksi kuuluisimmista julistuksista Suomessa oli vuoden 1905 Punainen julistus, jossa vaadittiin yleistä äänioikeutta, senaatin eroamista, sensuurin lopettamista ja muita asioita. Punainen julistus sai nimensä siitä, että se oli painettu painettu punaiselle paperille.

Julisteita voi käyttää kodin sisustukseen ja laajasta valikoimasta johtuen sopivan julisteen löytäminenkään ei ole ongelma. Internetissä on verkkokauppoja, jotka myyvät myös julisteita. Julisteet ovat nähtävillä verkkokaupan sivuilla pienoiskoossa. Julisteaiheita on tietenkin paljon, ja ne ovat esimerkiksi erään verkkokaupan sivuilla jaettu teemoihin elokuva, taide, lasten, huumori, musiikki, urheilu, kotimaiset, autoaiheiset, mustavalkoiset ja eroottiset.

Julisteita voi ostaa monista tavarataloista, mutta niitä voi tietenkin tilata myös internetistä. Esimerkiksi AllPosters.com tarjoaa valtavan valikoiman eri aihealueisiin liittyviä julisteita. Lähetyskulut Suomeen eivät paljoa maksa, esimerkiksi kahden suuren julisteen toimituskulut ovat vain noin 7-8 euroa. Maksuvaihtoina käy luottokortti, esimerkiksi Visa. Myös PayPalin käyttömahdollisuus. PayPal mahdollistaa turvallisen ostamisen internetissä niin, ettei jokaisen ostokerran aikana tarvitse antaa luottokorttitietojaan, vaan riittää että on PayPaliin omilla tiedoillaan (myös luottokorttitiedoillaan) rekisteröitynyt. Maksun suorittamiseksi vain kirjaudutaan käyttäjätunnuksella ja salasanalla palveluun ja hyväksytään ostotapahtuma.

Digitaalipainotekniikan kehittyminen ja siihen liittyvien asioiden halventuminen ovat nykyään mahdollistaneet muun muassa sen, että omista valokuvista on melko edullista teettää vuosikalenteri, kuvakokoelma ja myös esimerkiksi juliste. Monet suomalaiset valokuvaliikkeet valmistavat asiakkaiden omista kuvista myös julisteita tulostamalla kuvat aidolle valokuvapaperille. Esimerkiksi 50×70 cm kokoinen omista kuvista teetetty juliste maksaa vain kymmenisen euroa. Toki kauppias yrittää myös myydä samalla julisteelle kalliit kehykset.

Taulut osana kodin sisustusta

Taulu on seinälle ripustettu (tai tuellinen alustalle sijoitettu) yleensä kehystetty maalaus, piirros, valokuva, kangastyö tai jokin muu yleensä jotain asiaa esittävä kuvamuotoinen teos. Taulu voi myös nykyään olla myös liikkuvaa videokuvaa tai esimerkiksi diaesitys perheenjäsenistä.

Taulujen muotoja ja aiheita on tietenkin lukemattomia. Jokaisella on oma mieltymyksensä taulun aiheesta: toinen pitää kauniista merimaisemasta, toinen taas haluaa jotain räväkämpää ja ehkä esimerkiksi johonkin populaarikulttuurin ilmiöön tai henkilöön viittaavaa. Yleensä kuitenkin ihmisten mieltymykset ovat kutakuinkin sillä tavoin samanlaisia, että se halutuin julistetaulu voi kaupasta olla usein loppu, kun taas joitakin tauluja ei osta kukaan. Kätevin tapa etsiä sopivaa ja vähän erikoistakin taulua on käyttää nettiä ja selailla eri juliste- ja tauluverkkokauppojen valikoimaa. Nykyään tauluja ja eri printtituotteita myyviä yrityksiä on internetissäkin melkoinen määrä. Valikoima on laaja ja hinnat kohtuullisia. Jos sattuu kuitenkin asumaan vaikkapa IKEAn lähellä, voi tietenkin taulunsa hakea myös sieltä. Suurimmat vahvalle maalauskankaalle painetut taulut ovat tosin melko kalliita.

Jotta taulut toimisivat miellyttävänä elementtinä kodin sisustuksessa, täytyy niiden paikkoja kodissa suunnitella samoin kuin muitakin sisustukseen liittyviä asioita. Parisänky toki kuuluu makuuhuoneeseen ja vielä yleensä aivan tiettyyn paikkaan, mutta toisin on taulujen tai vaikkapa kukkien tai muiden kasvien kanssa. Täytyy miettiä mihin huoneeseen mikäkin taulu sopii luontevasti väriensä, kokonsa ja esimerkiksi teemansa mukaan. Lisäksi kannattaa muistaa että samalle seinälle tai edes samaan huoneeseen ei aina ole järkevää sijoittaa montaa taulua. Suureen olohuoneeseen sopii usein suurempikin maisemataulu päätyseinälle, mutta sama taulu ei välttämättä sovi mihinkään muuhun huoneeseen niin että kokonaisuus huoneessa miellyttäisi silmää. Keittiöön sopii ehkä pieni ruoka-aiheinen taulu, tai pari sellaista. Jos olohuoneessa on kolme seinää ja yksi iso ikkuna, ei kaikille seinille välttämättä kannata ripustaa taulua/tauluja, vaan esimerkiksi yhden seinän voi jättää aivan tyhjäksi ilman että sillä roikkuu (tai sille on esimerkiksi maalattu) mitään. Tämä luo huoneesta avaramman.

Enemmän ja yksityiskohtaisempaa tietoa taulujen asettelusta voit lukea artikkelista Taulujen asettelun ABC. Artikkelissa todetaan osuvasti, että taulujen asettelu ja yleensäkin koko kodin onnistunut sisustaminen riippuu omista mieltymyksistä. Jokainen tietää parhaiten mikä näyttää omasta mielestä hyvältä ja mikä ei.

Laihdutus ja painonhallinta vaativat kurinalaisuutta ja lujaa mieltä

Laihdutus ja painonhallinnan onnistuminen vaativat päättäväisyyttä ja kurinalaisuutta. Liikunnan lisääminen ja ruokavalion muuttaminen pysyvästi voivat aluksi tuntua vaikeilta asioilta, mutta kuten elämässä yleensäkin, myös laihduttamisessa pätee tärkeä sääntö: kaikkeen tottuu. Eli uuteen terveellisempään ruokavalioon ja ruokatottumuksiin tottuu ajan myötä, samoin kuin kuntoliikunnasta jopa päivittäin tulee usein hyvä tapa.

Liikalihavuus voi johtaa sairauksiin ja ennenaikaiseen kuolemaan. Henkilö on normaalipainoinen, jos hänen painoindeksinsä (BMI) on 18,5-24,9. Eli 180 senttiä pitkän henkilön painoindeksi on esimerkiksi 24,1 kun hän painaa 78 kiloa. Tämä on normaalipaino. Oman painoindeksin voi tarkistuttaa painoindeksilaskurilla. Ihanteelliseksi painoindeksiksi määritellään 21-22. Tähän ei kuitenkaan tarvitse välttämättä pyrkiä, vaan usein tarpeellinen painonpudotus voi olla vähäisempikin. Erilaisista sairauksista, kuten esimerkiksi diabeteksesta, veren rasvahäiriöistä ja verenpainetaudista kärsivän ihmisen melko vähäinenkin painon pudottaminen voi kohentaa terveyttä ja parantaa elämänlaatua.

Vaikka markkinoilla on vaikka minkälaista laihdutuspilleriä ja rasvanpolttajaa, eivät nämä poppaskonstit valitettavasti toimi. Ihmiset saattavat kokeilumielessä ostaa näitä tuotteita, mutta laihduttaminen vaatii paljon enemmän kuin pelkkää pillerien syömistä. Laihduttaminen vaatii kokonaan uutta suhtautumista syömiseen ja ruokavalioon sekä riittävää kuntoliikunnan harjoittamista. Viikko ei aikana ole laihduttamisessa juuri mitään, joten laihduttaminen on suhteellisen hidasta ja myöhemmin painon pitäminen tietyissä rajoissa vaatii opitun kurinalaisuuden jatkamista. Tämä kurinalaisuus ei enää kuitenkaan enää tuolloin ole välttämättä kovinkaan vaikeaa, sillä esimerkiksi uuteen ruokavalioon on jo totuttu, eikä enää tee edes mieli napostella iltaisin herkkuja.

Laihduttaminen ja painon pudottaminen kannattaa aloittaa sillä tavoin varovasti, että paino putoaa korkeintaan kilon viikossa. Tällöin laihduttaminen on terveellistä ja ruumis ehtii tottua painon pudotukseen. Reipas lähes päivittäinen liikunta, jossa hengästyy ja ruokavalion muuttaminen kevyemmäksi hedelmien ja kasvisten avulla auttavat pudottamaan vähitellen painoa. Myös tasaisin väliajoin (esimerkiksi 4 tunnin välein) tapahtuva pienten aterioiden nauttiminen vaikuttaa nestetasapainoon ja aineenvaihduntaan, eikä tarpeeksi lyhyt aterioiden väli johda liian suuren aterian ahmimiseen myöhemmin yhdellä kertaa.

Muutama neuvo laihduttamiseen ja painonhallintaan:

- Laihduttaminen on pitkäjänteistä toimintaa, joka vaatii lujaa päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä sekä tietenkin ruokavalion muuttamista terveellisemmäksi ja reipasta liikuntaa muutaman kerran viikossa. Katso: Laihduttajan ruokavalio.
- Syö hyvin aamiaiseksi: kaurapuuroa, ruisleipää ja muita pitkävaikutteisia hiilihydraatteja. Vähennä muun muassa makeisten, leivosten ja vaalean leivän syöntiä. Käytä eläinrasvoja mahdollisimman vähän: rasvaista lihaa, margariinia jne. Syö paljon hedelmiä ja kasviksia. Nauti proteiinipitoisia ruokia kuten vähärasvaista lihaa, kanaa, kalaa ja juo rasvatonta maitoa. Vältä runsasta alkoholinkäyttöä/yritä jättää alkoholi kokonaan pois.
- Jätä makeat juomat pois. Näitä ovat mehut, limonadit ja muut paljon sokeria sisältävät juomat. Älä käytä kahvin kanssa sokeria.
- Syö riittävän usein ja riittävästi. Tämä auttaa aineenvaihduntaan ja nestetasapainoon. Terveellinen laihduttaminen ei ole sitä, että syödään todella vähän ja harvoin.
- Älä syö koskaan raskaasti ja epäterveellisesti illalla. Jos mahdollista, yritä olla syömättä ainakin kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa. Jos nukkumaan mentäessä on kuitenkin nälkä, syö esimerkiksi ruisleivän pala tai näkkileipää, jonka päälle sipaiset vain pienen määrän margariinia. Pelkästään tukevan iltasyömisen poisjättäminen voi auttaa pudottamaan helposti painoa.
- Pidä kirjaa siitä, kuinka paino on muuttunut esimerkiksi viikon takaiseen painolukemaan nähden. Tämä motivoi pudottamaan painoa myös jatkossa.

Sykemittari sopii oman kunnon mittaamiseen

Sykemittaria käytetään sydämen lyöntitiheyden eli sykkeen mittaamiseen. Sykemittari on kaksiosainen: rinnan yli kulkeva vyön mallinen lähetinosa ja ranteessa pidettävä vastaaotin, josta voidaan seurata muun muassa sykettä ja monesti myös monia muita asioita kuten esimerkiksi kalorien kulutusta. Rinnan ympäri kulkevassa vyössä on elektroideja, jotka mittaavat sähköisiä impulsseja sydänlihaksesta. Nämä impulssit siirtyvät langattomasti ranteessa kannettavaan, usein rannekellon näköiseen vastaanottimeen. Kehittyneemmät sykemittarit pystyvät siirtämään tietoja langattomasti urheilusuorituksen aikana tietokoneeseen, josta voi sitten taulukoiden avulla seurata muun muassa kalorien kulutusta ja tuloksia eri ajanjaksoina.

Vaikka sykemittaria käytetään pääasiassa oman kunnon kehittymisen seurantaan, yksi laitteen tärkeimmistä toiminnoista on harjoittelu oikealla sykealueella. Oikea sykealue lasketaan niin sanotusta maksimisyykkeestä prosenttien avulla ja oikealla sykealueella urheilusuoritusta suorittava henkilö saavuttaa parhaat tulokset kunnon kohentumisen ja laihtumisen kannalta. Monet sykemittarit pystyvät laskemaan myös kalorien kulutuksen.

Omaa ruumistaan ja sen optimaalista rasitusta on vaikea arvioida liikuntasuoituksen aikana, joten sykemittarin avulla tätä asiaa ja muun muassa sykevälien muutoksia voidaan seurata tarkasti.

Yksinkertaisimmat mittarit mittaavat vain sykkeen, ja tämä voi kuntoilijalle riittää aivan hyvin. On olemassa kuitenkin kehittyneempiä sykemittareita, joita voi sanoa kuntoilutietokoneiksi ja joiden avulla voidaan harjoitella oikealla “sykkeellä” ja nostaa tehokkaasti lihas- ja kestävyyskuntoa. Tässäkin kannattaa muistaa, että on hyvä harjoitella sillä tavoin mikä tuntuu hyvältä, eikä yrittää liian kovasti ja liian nopeasti.

Sykevälivaihtelun avulla voidaan arvioida myös stressiä, eli oman ruumiin kokonaiskuormittavuutta päivittäin ja sen palautumista tasapainoon. Koska stressiperäinen syke nousee sen vaihteluvälin pienetessä ja hengityksen pysyessä kuitenkin lepotasolla, pystyy sykemittari erottamaan psyykkisen kuormituksen fyysisestä.

Leposyke mitataan levossa ja se on henkilön alhaisin sydämen sykintätaajuus. Rasitussykkeen avulla voidaan mitata hapenkulutuskapasiteettia yleensä liikuntasuorituksen aikana. Maksimisyke on äärimmäinen rasitussyke, jota ei tulisi hankkia ainakaan ilman valvottuja olosuhteita. Maksimisyke on suunnilleen ikä vähennettynä 220:sta. Eli jos henkilö on 40 vuotias, hänen maksimisykkeensä on noin 180.

Keskiraskas liikunta (70-80% maksimisykkeestä) sopii hyvin painonpudotukseen ja parantaa terveyttä. Keskiraskaan liikunnan lajeja ovat muun muassa uinti, reipas kävely, pyöräily ja hölkkääminen.

Sykemittareita on monia eri malleja ja niitä voidaan käyttää myös veden alla, esimerkiksi uidessa. Tunnettuja sykemittareiden valmistajia ovat Polar Electro, FRWD ja Suunto.

Sykemittarin kehittäjänä tunnettu professori Seppo Säynäjäkangas on sykemittarin lisäksi kehittänyt monia sydämen sykkeen ja EKG:n mittauslaitteita. Säynäjäkankaan sykemittarin kehittelyä tukivat Keksintösäätiö ja Suomen Hiihtoliitto. Professori patentoi keksintönsä vuonna 1975.

Meikki ja meikkaus: huulipuna, ripsiväri, puuteri ja muut ehosteet

Meikin ja muiden kosmetiikan alaan kuuluvien tuotteiden käyttäminen on pääasiassa naisten käyttämää kauneudenhoitoa, jonka tarkoituksena on tehdä ulkonäköä kauniimmaksi ja myös esimerkiksi auttaa ehkäisemään iän myötä tulevien ryppyjen syntymistä kasvoille. Yleensä kosmetiikkaa käytetään kasvojen ehostamiseen ja meikkaamiseen, mutta sitä voidaan myös käyttää myös muihin ruumiinosiin. Kasvojen meikkaaminen puuterilla, huulipunalla, voiteilla ja väreillä on osa kosmetiikkaa. Kosmetiikan asiantuntijaa kutsutaan kosmetologiksi, jolla on tietämystä ja kokemusta kauneudenhoidosta.

Vaikka kosmetiikkaa ja varsinkin meikkejä alettiin käyttämään laajemmin vasta 1900-luvun alussa, kosmetiikkaa oli olemassa jo 6000 vuotta sitten. Egyptistä on arkeologisten kaivausten avulla löytynyt todiste tästä. Egyptiläiset ja roomalaiset käyttivät aikoinaan elohopeaa ja lyijyä kauneudenhoidossaan. Euroopassa kosmetiikkaa käytettiin vuosisatojen ajan keskiajalla, mutta kosmetiikkaa käyttivät pääasiassa tuolloin vain ylempi keskiluokka. Myös Japanissa kosmetiikkaa ovat käyttäneet geishat luultavasti jo tuhannen vuoden ajan. He tekevät eräänlaisilla puikoilla slmien reunat, huulten rajat ja kulmakarvat. Myös valkoisella tahnalla ja puuterilla ehostetaan voimakkaasti koko kasvojen alue ja myös kaula.

Vaikka meikkeihin ja kosmetiikkaan yleensä on koko sen historian ajan pääasiassa suhtauduttu myönteisesti, on ollut myös aikoja ja alueita, joissa kosmetiikkaa on myös paheksuttu. Muun muassa Englannin kuningatar Viktoria ei 1800-luvulla pitänyt meikkaamisesta ja kutsui sen käyttöä moukkamaiseksi.

Noin 1940-luvulla toisen maailmansodan aikoihin meikkejä ja muita kosmetiikan tuotteita alkoivat käyttää ylemmän keskiluokan ja eliitin lisäksi myös muut kansanluokat.

Nykyään kosmetiikan ja meikkauksen alaa hallitsee muutama suuri monikansallinen yhtiö, joista vanhin ja markkinoita laajasti hallitseva on alun perin ranskalainen L’Oréal. Muita tunnettuja kosmetiikkaa valmistavia yhtiöitä ovat Lumene, Nivea, Yves Rocher, Max Factor, Beiersdorf, Rimmel, Maybelline ja Body Shop.

Kosmetiikan ala on yksi tarkimman säännöstellyistä teollisuuden aloista kosmetiikassa käytettävien aineiden vuoksi. Kosmetiikkatuotteet eivät saa sisältää aineita, joista voi olla käyttäjälleen terveydellistä haittaa.

Kosmetiikan eli kauneudenhoidon menetelmiä: kynsien lakkaus, muotoilu ja pidentäminen, väripiilolinssien käyttö silmien värin “vaihtamiseksi”, ripsivärien käyttö, kulmakarvojen ehostus kulmakynillä, valokynän/peitevoiteen käyttö ihon ryppyjen ja muiden asioiden peittämiseen, sekä tietenkin huulipuna, huulikiilto tai huulirasva huulten ehostukseen. Meikit kuuluvat olennaisena osana nykyajan kosmetiikkaan.