Kellot: aurinkokello, vesikello, tiimalasi, heilurikello, taskukello ja rannekello
Kello on nykyään niin arkinen väline, että voi olla vaikea kuvitella aikaa jolloin ei ollut olemassa sekunteja, minuutteja eikä tunteja. Aikaa ajateltiin vain jatkuvana virtana ja päivinä (mitä se tietysti onkin), mutta lopulta kellojen yleistyttyä aikaa pystyttiin käsittelemään myös lyhyinä ja tarkkoina ajanjaksoina.
Ensimmäinen yksinkertainen aikaa mittaava esine useita tuhansia vuosia sitten oli maahan upotettu keppi, jonka varjon ansiosta pystyttiin päättelemään kuinka paljon päivästä oli kulunut ja paljon sitä oli vielä jäljellä. Eli päivän etenemistä mitattiin auringonnoususta auringonlaskuun, sillä kepillä voitiin mitata päivän etenemistä vain auringon silloin, kun olisi päivä ja aurinko näkyi taivaalla. Tästä primitiivisestä aikamittarista syntyi noin 5500 vuotta sitten aurinkokello. Aurinkokellokin perustui auringon valoon, mutta se oli vähän kehittyneempi versio pelkästä maahan isketystä kepistä, sillä siihen kuului myös 12 osaan jaettu alusta. Aurinkokellon ansiosta aikaa voitiin siis seurata entistä tarkemmin. Mutta koska aurinkokello perustui edelleen auringon valoon, sillä ei voitu mitata aikaa pimeän aikaan, eikä pilvisellä tai sateisella säällä. Aurinkokello oli siitäkin syystä epäkäytännölinen ajanmittari, sillä sitä oli vaikea kuljettaa mukana tai edes siirtää paikasta toiseen. Aurinkokello toimi kuitenkin parin vuosituhannen ajan ensisijaisena aikaa mittaavana välineenä.
Noin 1400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Egyptissä keksittiin auringon valosta riippumaton ajanmittari, vesikello. Vesikello oli yksinkertaisesti vesiastia, jonka pohjaan oli tehty hyvin pieni reikä. Kun astia täytettiin vedellä, se alkoi pohjastaan valuttaa hitaasti vettä ja ajan kulumista voitiin seurata tarkastamalla kuinka paljon vettä oli vielä astiassa.
Vesikellon keksimisestä reilut 2000 vuotta myöhemmin syntyi tiimalasi, eli hienon hiekan avulla toimiva kellotyyppi. Hiekan valumiseen perustuva tiimalasin toimintaperiaate oli samantyyppinen kuin vesikellossakin. Kahdesta säiliöstä koostuvassa tiimalasissa ylemmästä säiliöstä valui hiekka pienen reiän kautta alempaan, jolloin toisen säiliön täyttymisellä ja toisen vähenemisellä hiekasta voitiin seurata aikaa. Tiimalasi eli hiekkakello oli merkittävä keksintö aikoinaan, sillä sen avulla aikaa pystyttiin mittaamaan tarkemmin kuin vesikellolla. Vaikka tiimalasia kuten vesikelloakin yleisesti kutsutaan kelloiksi, ne eivät itse asiassa sitä ole, vaan pelkästään ajan mittaukseen soveltuvia välineitä joilla voitiin mitata tietyn mittaisen ajan kulumista umpeen.
Englannissa 1200-luvun lopulla kehitetty ensimmäinen painovoimaan perustuva kello toimi hammasrattaan ja painon avulla. Tosin samaan menetelmään perustuvan heilurikellon sanotaan keksittäneen jo noin 300 vuotta ennemmin. 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla alkoivat painovoimaan perustuvat tornikellot kuitenkin yleistyä myös muualla Euroopassa. Nämä kellot olivat edelleen tarkempia kuin aikaisemmat versiot kelloista, tunnin ajanjaksolla virhe oikeaan aikaan oli alle minuutti.
Tämän jälkeen syntyi edelleen uusia kellotyyppejä, kuten siirrettävät ja jousivetoiset kellot sekä myöhemmin taskukelloja.
1600-luvulla alankomaalainen luonnontieteilijä Christiaan Huygens onnistui kehittämään tarkan heilurikellon, jolla voitiin mitata aikaa tarkasti. Huygensin kello perustui Galileo Galilein keksintöön, jossa heiluri riippui erikseen ja sai käynniltä voiman samoin kuin vielä nykyäänkin käytössä olevissa seinäkelloissa.
1800-luvulla käytettiin yleisesti taskukelloja, joiden toiminta perustui rataksiin ja heilurikoneistoon. Pian kuitenkin kätevämpi rannekello alkoi syrjäyttää vähitellen taskukellojen käyttöä.
Kvartsikiteen värähtelyihin perustuva tarkka elektroninen kello keksittiin jo 1930-luvulla ja sitä käytettiin ensin vain tarkkuuskelloina laboratorioissa. Kvartsikidekello alkoi kuitenkin digitaalisten mikropiirien ja teknologian kehittyessä yleistyä 1960-luvulla. Nykyisistä yleisessä käytössä olevista kelloista suurin osa on juuri kvartsikidekelloja. Vaikka kvartsikidekello onkin erittäin tarkka mittaamaan aikaa, on olemassa vieläkin tarkempi kellotyyppi, atomikello. Atomikellon toiminta ja tarkkuus perustuu atomien spektriviivojen taajuuksiin.
