Googlen “katunäkymäkartan” avulla voi siis katsoa katunäkymiä, liikkua kartalla katuja pitkin osoittavien nuolien avulla tai raahaamalla pikku-ukkelia pikku kartassa haluamaansa kohtaa ja karttaa voi pyöritellä ympäri ja zoomailla lähemmäksi tai etäämmäksi. Paitsi edellä mainittujen “liikkumistapojen” lisäksi, kartalla voi liikkua myös helpommin ja nopeammin lähialueella kaksoisklikkaamalla näkymässä olevaa neliötä tai ympyrää, jolloin siirrytään karttanäkymässä ko. kohtaan kartalla.

Googlen Street View toimii yllättävän hyvin ja paikat on kuvattu Googlen kuvausautosta todella tiheään tahtiin kuvia räpsimällä joka ilmansuunnasta. Street Viewiin jää myös helposti koukkuun, puoli tuntia voi kulua nopeasti kun klikkailee katunäkymiä ympäri maailmaa. Mihin tällainen katunäkymäkartta sitten oikeasti soveltuu? Viihdearvon lisäksi se soveltuu moneen hyödylliseenkin asiaan, jossa halutaan tarkastella katunäkymiä tietyssä paikassa. Jos esimerkiksi olet varannut hotellin vaikkapa Lissabonista, voit ennen matkaa tarkastella hotellin lähiseudun aluetta Googlen Street Viewin avulla: kirjoitat vain hotellin osoitteen Google Mapsiin, zoomaat karttakuvan ehkä sopivammaksi ja raahaat oranssin värisen ukkelin kartan vasemmasta yläkulmasta haluamaasi kohtaan kartalla. Ukkeli ei usein mene juuri siihen kohtaan kuin haluaisi, joten sitä voi sitten siirtää uudelleen tai alkaa liikkumaan nuolien tai kohdeobjektien avulla katunäkymässä.

Tätä kirjoittaessa (helmikuu 2010) Street Viewiä voi käyttää Yhdysvalloissa, osittain Kanadan alueella, aivan Aasian itäosissa, suurelta osin Australiassa ja suurelta osin myös Euroopassa. Eli Afrikan, Etelä-Amerikan ja melkein koko Aasian näkymät kaduilla kuvattuina ovat siis vielä tulossa. Ilmeisesti Google aikoo kuvata ja sisällyttää kuvat katunäkymiin lähes kaikkialta maapallolla.

Googlen Street View ei ole saanut pelkästään positiivista palautetta, vaan sitä ollaan monelta taholta jo haastettu oikeuteenkin muun muassa yksityisyyden rikkomisesta. Joissain Googlen katunäkymissä kun näkyy ihmisiä pihoillaan vähissä vaatteista, kuseksimassa kadun varteen, oksentamassa, varastamassa autoa, myymässä huumeita ja niin edelleen. Vaikka Google on sanotut sumentavansa ihmisten kasvot pois kuvista, monet ihmiset ovat kuvista kuitenkin täysin tunnistettavissa. Epätavallisia Street Viewin kuvia voi etsiä vaikka haulla bizarre+google+street+views.

Google Street View löytyy täältä: Google Street View

Vaikka torrent-sivuja voi selailla etsiä niiden omien hakutoimintojen avulla vaikkapa tiettyä elokuvaa, helpoin ja usein nopein tapa tämän löytämiseksi on usein jokin hakukone kuten Google. Melkein mikä tahansa edes jonkin verran tunnettu elokuva, tietokonepeli tai musiikkijulkaisu löytyy yleensä melko helposti kirjoittamalla Googlen hakukoneeseen ko. teoksen nimen ja sen perään sanan torrent. Hyviä ja laajoja torrent-paikkoja ovat muun muassa Isohunt, The Pirate Bay, BTmon ja BTjunkie.

• The Pirate Bay
• Isohunt.com
• FlixFlux
• Torrent2Crazy
• Bitsoup
• Torrentmatrix.com
• Mininova.org
• BiteNova
• BTmon.com
• Demonoid.com
• Torrentportal.com
• FileMP3.org
• Torrentreactor.to
• Torrentbox.com
• BTjunkie
• TorrentBytes.net
• Torrent-damage.net
• Meganova.org
• YouTorrent.com

Täältä löydät lisää hyviä torrent-paikkoja: The Top 35 Torrent Sites of 2010.

Elokuvien laiton lataaminen netistä pääasiassa torrent-tiedostojen avulla on ollut jo useita vuosia (nyt on vuosi 2010) erittäin suosittua. Esimerkiksi vuonna 2009 kaikkein eniten ladatuimpia elokuvia ladattiin useita miljoonia kertoja kutakin. Kyseenalaisen kilvan voitti elokuva Star Trek, jota ladattiin 11 miljoonaa kertaa.

Elokuvan katsominen suuresta taulu-TV:stä olohuoneen sohvalta käsin on huomattavasti miellyttävämpää kuin tietokoneen ruudulta. Ainakin vielä nykyään tähän tarvitaan DVD-levy, jolle elokuva on poltettu (siirretty) ja jota sitten toistetaan television DVD-soittimella. Elokuvan tai vaikka itse otettujen videoiden polttamiseen DVD-soittimen ymmärtämään muotoon tarvitaan oikea ohjelma. Tähän ei siis kelpaa tavallinen poltto-ohjelma, jolla poltetaan elokuva DVD:lle esimerkiksi AVI- tai jossain muussa videoformaatissa. Yleensä DVD-soitin ei osaa tällaista levyä toistaa, vaan television näytölle tulee tästä virheilmoitus. On olemassa useita hyviä ohjelmia, joilla melkein minkä tahansa videoformaatin polttaminen helposti TV:n DVD-soittimen ymmärtämään muotoon onnistuu helposti ja melko nopeastikin (riippuu DVD:n kirjoitusnopeudesta ja tietokoneen tehoista). Yksi tähän tarkoitukseen hyvin sopivista ohjelmista on ConvertXtoDvd. Ohjelma on tehokas, helppokäyttöinen ja ennen kaikkea se toimii hienosti ilmeisesti melkein minkä tahansa videoformaatin kanssa. Ohjelmassa on myös tuki tekstityksille (subit, subs), eli sopiva tekstitys voidaan helposti siirtää haluttuun elokuvaan.

Ongelmia voi kuitenkin syntyä elokuvan tekstityksen kanssa. Jos elokuvan tekstitys ei ole juuri kyseiselle elokuvan tiedostoversiolle tehty, sen ajastus menee pieleen ja elokuvasta tulee katselukelvoton. Monesti suositusta elokuvasta voi olla tehtynä useita erilaisia laittomia videoversioita.

Jos elokuva on nimeltään elokuvannimi-DVDrip-2008.avi niin suomenkielinen tekstitys pitäisi löytyä kirjoittamalla Googleen esimerkiksi elokuvannimi-DVDrip-2008 finnish subs. Ennen kuin elokuvaa aletaan polttamaan DVD:lle, kannattaa aina tarkistaa että tekstitys todellakin ajoittuu oikein. Tähän hommaan sopii hyvin ilmainen Subtitle Workshop. Ennen kuin avaat tekstityksen Subtitle Workshopissa, tallenna elokuva ja tekstitys samaan kansioon samalla nimellä lukuunottamatta tiedostopäätettä. Eli jos elokuvan nimi on elokuva.avi, niin muuta tekstitystiedoston nimeksi elokuva.srt tai mikä nyt tekstitystiedoston pääte sattuukaan olemaan, se voi olla esimerkiksi .sub. Kun avaat tämän jälkeen tekstityksen Subtitle Workshopissa, ohjelma avaa samalla elokuvan ylempään ikkunaan. Nyt voit tarkistaa ajoittuuko tekstit oikein esimerkiksi ensimmäisen repliikin mukaan ja selailemalla elokuvaa keskikohtaan ja loppuun. Jos tekstit eivät ajoitu oikein, on todennäköistä että tätä tekstitystä ei ole tehty tälle versiolle tästä elokuvasta. Tällaisen “väärän” tekstin ajoitusta voi yrittää säädellä monella eri tavalla, mutta sen ajoittaminen oikein on usein erittäin vaikeaa. Tällöin kannattaa yrittää etsiä oikea tekstitysversio tälle elokuvaversiolle. Eli jos elokuva on nimeltään elokuva.CAM.READNfO.XViD-nDn.avi, oikean tekstityksen pitäisi löytyä Googlettamalla esimerkiksi haulla elokuva.CAM.READNfO.XViD-nDn finnish subtitles tai vastaavaa. Kun kaikki näyttää olevan kunnossa, voidaan video tekstityksineen kirjoittaa DVD-levylle niin, että sitä voidaan toistaa TV:n videosoittimessa.

ConvertXtoDvd-ohjelman käyttö lyhyesti

Kun ohjelma käynnistetään, valitaan ensin haluttu videotiedosto kohdasta Tiedosto > Lisää videotiedosto. Kun tämä on tehty ja jos videoon (elokuvaan) halutaan lisätä tekstitys suomeksi, klikataan +-merkkiä elokuvanimikkeen kohdalla, jolloin avautuu valikko erilaisista asioista. Tämän jälkeen klikataan hiiren oikealla painikkeella kohdassa tekstitys ja valitaan: lisää tekstitys. Tämän jälkeen valitaan yleensä erikseen ladattu tekstitys ko. elokuvalle. Sitten vain pistetään poltettava DVD-R- / DVD-RW-levy tietokoneen DVD-asemaan ja painetaan painiketta muunna. Jonkin ajan kuluttua DVD-elokuva onkin sitten valmis katsottavaksi televisiossa. Huom! Tekstitys ei yleensä ala näkymään automaattisesti elokuvaa toistettaessa televisiossa DVD-soittimella. Normaalisti tekstityksen saa näkymään valitsemalla DVD-soittimen kaukosäätimestä Menu -> Asetukset ja sieltä haluttu tekstitys (Suomi). Sama pätee myös eri kielisiin ääniraitoihin, jos niitä sattuu olemaan elokuvassa useita (esimerkiksi lasten elokuva).

Kannettavan tietokoneen hyödyllisin ominaisuus verrattuna tavalliseen pöytätietokoneeseen on sen helppo kuljettaminen paikasta toiseen. Esimerkiksi hyvin monet kenttätyötä tekevät myyntimiehet pitävät mukanaan kannettavaa, josta voi hakea tarvittaessa tietoa, tallentaa koneeseen tietoa ja jolla pääsee yleensä myös langattomasti Internetiin vaikka lähettämään ja lukemaan sähköpostia. Kannettavat tietokoneet vievät myös vähän tilaa ja yleensä kuluttavat vähän virtaa.

Kannettavan näyttö on usein pienempi kuin pöytäkoneen. Nykyisten pöytäkoneiden näytöt voivat olla jopa 10 tuumaa suurempia kuin kannettavien näytöt. Koska kannettavat tietokoneet on nimensä mukaisesti tietokoneita, joita voidaan kantaa ja viedä mukana paikasta toiseen, suuri näyttö tekisi kannettavasta hankalasti siirrettävän ja myös painavamman.

Koska kannettavan koneen näppäimistö on jouduttu sijoittamaan melko pienelle pinta-alalle, näppäimet ovat lähellä toisiaan ja ne ovat melko pieniä. Jos kannettavalla joutuu tekemään paljon kirjoitustyötä, kannattaa siihen harkita lisävarusteeksi ulkoista, tavallisen pöytäkoneen suurempaa näppäimistöä, joka liitetään kannettavaan koneeseen yleensä USB-liittimellä.

Kannettavassa lienee helpointa käyttää tavallista ja vaikkapa langatonta hiirtä, sillä kursorin ohjaaminen esimerkiksi kannettavan omalla kosketuslevyn avulla voi olla hankalaa.

Kannettava tietokone ei usein ole kiinni sähköpistokkeessa, joten se tarvitsee akun josta saa virtaa. Täysi akku mahdollistaa tietokoneen käytön yleensä useaksi tunniksi, jonka jälkeen akku täytyy ladata uudelleen sähköpistokkeesta. Jos aikoo käyttää kannettavaa työmatkalla, tämä asia on hyvä ottaa huomioon.

Se, sopiiko kannettava tietokone vai pöytäkone omaan käyttöön paremmin, riippuu monesta tekijästä. Jos tietokonetta ei käytä usein ja asunto on pieni, voi kannettava olla hyvä ratkaisu. Kannettava tietokone ei vie juurikaan tilaa. Kannettava kone on myös tietenkin silloin oikea ratkaisu, jos konetta joutuu kuljettamaan mukanaan paikasta toiseen esimerkiksi työn vuoksi. Jos taas tietokonetta käyttää melko paljon, sillä tekee monia eri asioita (surffaa netissä, pelaa peleja, käyttää raskaita ohjelmia), eikä sitä tarvitse kuljettaa paikasta toiseen, kannattaa valita pöytäkone. Pöytäkonetta voi myös laajentaa paremmin kuin kannettavaa. Pöytäkoneen suurelta näytöltä on myös huomattavasti mukavampi lukea tekstiä tai katsella videoita kuin pieneltä näytöltä.

Haettaessa lentoja valitaan lähtöpaikka ja määränpää, sekä lähtöpäivä ja paluupäivä. Hakutuloksissa näytetään kokonaishinnan lisäksi lennon suorittava lentoyhtiö, matkanjärjestäjä, lähtö- ja saapumisajat, sekä välilaskeutumisten määrä. Klikkaamalla “Varaa matka”, siirrytään matkanjärjetäjän sivuille, joilla saa tarkemmat tiedot matkan lennoista ja jossa lennot voi varata.

Matkatoimistojen / matkanjärjestäjien hinnat vaihtelevat paljon. Esimerkiksi haettaessa edestakaista lentoa yhdelle henkilölle huhtikuussa 2010 Helsinki-Vantaan lentokentältä Espanjan Malagaan ja takaisin, halvimmat lennot maksavat alle 300 euroa ja kalleimmat paljon enemmän. Täytyy myöntää että ainakin minulle on pieni mysteeri, miksi lentojen hinnoissa on noin suuret erot. Äkkilähdöt ovat usein vieläkin halvempia kuin halvimmat lennot yleensä.

Samaan aikaan huhtikuussa meno- ja paluulento Thaimaan Bangkokiin maksaa halvimmillaan vajaa 700 euroa, ja näin pitkä lentomatka saattaa tapahtua jopa ilman välilaskeutumisia tai siihen voi sisältyä vain yksi välilasku joko meno- tai paluulennolla.

Ainakin paljon matkustavalle ja pelkkiä lentoja (ei siis matkapakettia johon kuuluu hotelli) etsivälle lentojen hintojen vertaaminen kannattaa. Lentojen hinnoissa kun on huomattavia eroja. Lisäksi lentoajat voivat vaihdella suuresti: suoraan ilman välilaskeutumisia lentävä kone saapuu luonnollisesti päämääränsä nopeammin kuin lentokone joka tekee jopa kaksikin välilaskua muutaman tuhannen kilometrin matkalla.

Sivuston Tehostajat.comin artikkeli Halvin matkatoimisto [Talvi 08/09], vertailee eri matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien tarjoamien lentojen hintoja kokonaisuutena. Artikkelissa sanotaan: “Kilpailu on kiristynyt kun ulkomaiset nettimatkatoimistot ovat alkaneet toimia myös Suomessa. Lentolipun ollessa tuotteena sama, on hinnasta tullut hyvin tärkeä lentojen myyntivaltti.” Artikkelin mukaan talvella 2008-2009 halvimmat lennot tarjosivat: Terminal A, Matkapörssi, Seat 24, Travelstart, Travellink, Supersaver, Finnmatkat, KalevaTravel, MatkaVekka, Töölön matkatoimisto ja Ebookers. Hintaerot lennoissa kuitenkin näiden kärkipäähän sijoittuneiden matkanjärjestäjien / matkatoimistojen ovat pienet. Artikkelin mukaan kalleimmat matkatoimistot ainakin tuolloin olivat selvästi Kilroy Travels ja Tjäreborg.

Suomalaiset netti-TV-ohjelmat

Tässä listassa on lueteltuna keskeisimmät ohjelmat, joita voi katsoa ilmaiseksi tietokoneella. “Videot” toimivat hienosti ainakin uusimmilla versioilla Mozilla Firefoxilla tai Internet Explorerilla, mutta vaativat esimerkiksi että Javascript-tuki on asetettu päälle. Nämä ovat päällä oletuksena selaimessa. Lisäksi videontoisto vaatii usein toimiakseen Flash Playerin. Jos tätä ei selaimeen ole jo asennettu, se kannattaa asentaa täältä.

http://areena.yle.fi
YLEn Areenassa voi katsoa kaikki merkittävimmät uutiset, ilmeisesti lähes kaikki YLEn lähettämät ohjelmat jälkikäteen kuukauden ajalta ja myös kuunnella radiouutiset. Eli jos esimerkiksi unohdit katsoa jonkin parin viikon takaisen YLEn kanavilla esitetyn ohjelman, Areenassa ohjelman katsominen uudelleen onnistuu. Videot ovat hyvälaatuisia ja niitä voi kätevästi kelata eteen- tai taaksepäin vetämällä hiirellä aikajanasta videon alalaidassa.

http://www.katsomo.fi
Katsomo.fi on MTV3:n netti-TV. Suurimman osan Maikkarilla lähetetyt ohjelmat voi katsoa jälkikäteen tallenteina tai reaaliaikaisena ilmaiseksi. Tallenteet ovat yleensä katsottavissa muutamien tuntien ajan lähetyksen jälkeen. Ohjelmat on jaettu uusimpiin, katsotuimpiin, uutisiin, urheiluun, viihteeseen ja lifestyleen.

http://www.ruutu.fi
Nelonen Median Ruutu.fi-sivuilla Nelosen lähettämät ohjelmat tallenteina. Samantapainen videopalvelu kuin Katsomo.fi tai Areena.

http://www.jimtv.fi
JIM-TV tarjoaa “maksullisten kohderyhmäkanavien parhaita ohjelmia ilmaiseksi”.

http://www.iltalehti.fi/nettitv
Iltalehden nettivideopaikka, jossa keskeisissä osissa uutiset ja viihde. Videoiden laatu ei ole hirvittävän hyvä, mutta ei häiritsevänkään huono. Helppokäyttöinen palvelu.

http://www.iltasanomat.fi/videot
Hyvin samantapainen videopaikka kuin Iltalehden vastaava. Uutisia ja viihdettä. Videot löytää nopeasti.

http://www.tv5.fi/fi/nettitv
TV5:n nettivideopaikka, jossa videoita hyvin rajoitetusti katsottavana. Itse en nopean selailun jälkeen löytänyt kuin muutaman sisustusohjelma Unelmakodin jakson jotka voi katsoa netissä.

http://www.sub.fi/netti-TV
Sub-kanavan sivut, joilta voi katsoa vain keltaisella pohjalla merkityt Subin ohjelmat. Valitettavasti palvelu on sekava, enkä ainakaan itse edes löytänyt paikkaa tai linkkiä, jonka kautta videoita voi katsella.

Tässä olivat keskeiset suomenkieliset ja ilmaiset netti-TV-palvelut. Jos haluat selailla myös muita suomenkielisiä kanavia netissä, löytyy melko kattava lista täältä. Samalta sivustolta löytyvät myös Internetissä toimivat kanavat ympäri maailmaa.

Vaikka piilolinssit ovatkin verkkokaupoissa huomattavasti edullisempia kuin optikkoliikkeissä, vielä vuoden 2008 alussa vain neljäsosa piilolinssien käyttäjistä osti linssinsä verkkokaupoista. Vaikka luku koko ajan kasvaakin, on todennäköistä että suurin syy optikkoliikkeiden suosioon piilolinssien hankinnassa johtuu yksinkertaisesti tietämättömyydestä. Vaikka osa linssien käyttäjistä tietääkin että verkkokaupoista linssit saa paljon halvemmalla, on myös paljon ihmisiä jotka eivät tätä tiedä. Voi myös olla, että osalla ihmisistä on ennakkoluuloja piilolinssien hankkimisesta netin kautta, joten he mieluummin käyttävät paikallista tuttua ja turvallista optikkoliikettä. Lisäksi optikkoliike suosittelee tietenkin omia kalliimpia piilolinssejään, ja saattaa usein jopa varoittaa halvempien linssien hankinnasta.

Piilolinssejä käyttävät pääasiassa nuoret tai keski-ikäiset ihmiset. Vaikka silmälasien käyttö onkin yleistä ympäri maailmaa, piilolinssit ovat jatkuvassa ja vakituisessa käytössä vain 2%:lla koko väestöstä. Suomessa on asukkaita reilut 5,3 miljoonaa, joten piilolinssejä käyttää vakituisesti karkeasti laskien 100000 ihmistä.

Piilolinssien hintavertailu on hankalaa, sillä aivan samaa ja yhtä laadukasta piilolinssiä saatetaan myydä jopa usean eri nimen alla. Linssien alkuperän ja oikean nimen selvittäminen on yleensä mahdoton tehtävä.

Monet Suomessa toimivat piilolinssejä myyvät verkkokaupat toimivat ilman liiketilaa, tai ainakin ilman tavallista myymälää. Tämä johtuu pitkälti siitä, että Suomessa asuu sen verran vähän ihmisiä, että riittävää asiakaskuntaa kivijalkaliikkeen perustamiseksi ei ole. Lisäksi monet tunnetut linssiverkkokaupat kuten Netlens, Lenson ja Lensway toimivat ulkomailta (esimerkiksi Ruotsista) käsin, mutta näiden verkkosivut ovat kuitenkin suomenkielisiä. Verkkokaupan asiakas ei välttämättä edes tiedä, että linssit lähetetäänkin jostain muualta kuin Suomesta, sillä lähetysajat ovat nykyään nopeat.

Yleisesti ottaen asiakkaat ovat piilolinssejä myyviin nettikauppoihin olleet pääasiassa todella tyytyväisiä. Hinnat ovat halvat ja tuotteiden laatu hyvä. Linssien hankkiminen verkkokaupasta aiheuttaa kuitenkin yhden ongelman. Paikallisen optikkoliikkeen optikko ei enää tarkastakaan silmiä yleensä kerran vuodessa usein uusien linssien oston yhteydessä. Toki tämäkin ogelma korjaantuu kun tilaa ajan silmälääkärille tai optikolle ja maksaa tästä palvelusta sitten erikseen.

Kannettavat MP3-soittimet alkoivat yleistyä hyvin nopeasti kun MP3-formaatista tuli suosittu ääniformaatti internetissä ja varsinkin sen vertaisverkoissa. MP3-tiedostomuodon käytön räjähdysmäinen kasvu tapahtui vuonna 2000, jolloin Napster-niminen tiedostonjakopalvelu tuli suosituksiksi ympäri maailmaa. Tämän järjestelmän kautta ihmiset pystyivät (usein laittomasti) lataamaan ja jakamaan musiikkia. Napsterin jälkeen on syntynyt lukemattomia vertaisverkkopalveluja ja merkittävimpänä lienee torrent-tekniikka, jonka avulla pystyy nykyisten nopeiden laajakaistayhteyksien avulla lataamaan nopeasti paljon haluamaansa musiikkia omalle tietokoneelleen.

MP3-soitinta käytetään nykyään kaikkialla: se voi olla tietokoneohjelma, matkapuhelimessa, autossa, radiossa, television DVD-soittimessa tai se voi olla myös kätevä pieni kannettava soitin, joka on varustettu korvalapuilla. Musiikin kuuntelu muun muassa lenkkeillessään kannettavan MP3-soittimen avulla on hyvin yleistä. Soittimeen voi siirtää helposti musiikkia tietokoneelta USB- tai jonkin muun liitännän kautta. Tallennuskapasiteetti voi olla jopa useita gigatavuja, joten MP3-soittimeen mahtuu yleensä satoja tunteja musiikkia tai muita äänitiedostoja.

Nykyiset MP3-soittimet ei enää välttämättä ole tulitikkuaskin kokoisia ja näköisiä soittimia, vaan ne voivat olla melkein millaisia vain. Ne voivat muistuttaa luottokorttia, lelua, laskinta, kaulakorua, makeista tai muuta esinettä.

Tunnettuja ja laadukkaita MP3-soittimia ovat Applen iPod, Creativen, Philipsin, Sonyn ja Sandiskin soittimet. Markkinoilla on myös monien muiden valmistajien soittimia. MP3-soittimet eivät enää usein ole pelkkiä MP3-äänen toistoon tarkoitettuja kannettavia laitteita, vaan digitaalisia mediasoittimia joihin voi kuulua digitaalinen videokamera, digikamera valokuvien ottamista varten, radio ja niiden avulla voi usein olla myös langattomasti yhteydessä internetiin.

Jos soittimeen ei tarvitse mitään ylimääräisiä toimintoja, hyvän MP3-soittimen saa 20-50 eurolla. Näiden soittimien toistama äänenlaatu on hyvä ja niille mahtuu paljon musiikkia.

Hyvin moni elektroniikkatuotteita myyvä yritys myy myös MP3-soittimia. Jos soittimien hintoja ja ominaisuuksia haluuaa tarkastella, se onnistuu vaikka täällä: Vertaa.fi: MP3-soittimien vertailuja.

Vaikka MP3-soittimen ulkonäkö ja toiminnot voivat ollakin tärkeitä asioita, kannattaa ennen soittimen ostamista miettiä millaiset kuulokkeet soittimeensa haluaa. Monissa soittimissa on pienet “nappikuulokkeet”, jotka voivat helposti pudota esimerkiksi juostessa. On olemassa myös langattomia kuulokkeita, joita kannattaa myös harkita. Tällöin soittimen johto ei häiritse liikkuessa. Langattomia kuulokkeita voi ostaa myös erikseen ja niillä voi mahdollisesti myös kuunnella myös televisiolähetyksiä.

MP3-musiikkia tulee usein kuunneltua liian kovalla voimakkuudella. Tämä johtuu siitä, että taustamelu on niin häiritsevää että musiikin voimakkuutta joutuu nostamaan kuullakseen musiikkia kunnolla. Tämä voi aiheuttaa pitkällä ajalla kuulovaurioita. Suositeltavaa onkin, että musiikkia MP3-soittimesta kuunnellessa käytetään ns. tulppakuulokkeita, joiden tulppamaisuus suodattaa ympäristön äänet paremmin eikä musiikkia tarvitse kuunnella niin kovalla. Tulppakuulokkeita myyvät monet myös MP3-soittimia myyvät elektroniikkaliikkeet. Tulppakuulokkeet maksavat enemmän kuin halvat nappikuulokkeet, mutta ne mahdollistavat paremman kuuntelunautinnon ja ehkäisevät korvavaurioilta. Myynnissä on myös yli sadan euron maksavia korkealaatuisia kuulokkeita, joiden tekniikka mahdollistaa häiriöttömän kuuntelukokemuksen.

Kuten monet muutkin nykyiset elektroniikkatuotteet, eivät MP3-soittimetkaan ole yleensä pelkkiä MP3-soittimia, vaan parempi nimitys niille olisi useiden erilaisten toimintojensa ja internet-yhteyden vuoksi taskutietokone tai multimedialaite. Esimerkiksi 200-300 euroa maksavalla iPod-soittimella voi surffailla netissä, katsoa YouTuben videoita, lukea sähköpostia ja tietenkin kuunnella musiikkia.

Ennen uuden digiboksin ostamista on hyvä tietää joitain perusasioita digisovittimista. Ensinnäkin täytyy tietää onko oman kodin TV kytkettynä kaapeli- (DVB-T), antenni- (DVB-C) vai satelliittiverkkoon (DVB-S). Jos ei tätä satu tietämään, asia selviää kysymällä asiaa vaikka taloyhtiön/kiinteistön isännöitsijältä. Yleensä TV-verkkona toimii joko kaapeli- tai antenniverkko. Omakotitalossa voi olla usein käytössä antenniverkko ja kerrostalossa taas kaapeliverkko.

Jos digiboxi ei ole tallentava eli sillä ei pysty tallentamaan TV:stä tulevia ohjelmia tai elokuvia, digisovitin ei tarvitse kuin yhden virittimen. Jos taas digitaalisovitin on tallentava, tällöin on hyvä että sovittimessa on ainakin kaksi viritintä. Tällöin jos televisiosta nauhoittaa ohjelmaa, voi samaan aikaan myös katsoa myös toista TV-kanavaa. Ilman toista viritintä ei eri kanavaa pystyisi katselemaan samanaikaisesti ellei kahta eri lähetystä lähetetä samassa ns. kanavanipussa.

Sopivan digiboksin löytämiseksi kannattaa ensin lukea arvioita eri digiboximalleista. Niitä löytää vaikka täältä:

Antenniverkossa toimivien digiboksien vertailuja ja arvosteluja

Kaapeliverkossa toimivien digiboksien vertailuja ja arvosteluja

Kun sopiva digiboksi on löytynyt, voi tietyn mallin hintoja vertailla täällä:

Vertaa.fi: digiboksien hintavertailuja

Digibokseja myyvät monet muutakin elektroniikkaa myyvät liikkeet. Liikkeessä kannattaa myyjältä varmistaa, että sovitin sopii oman kodin verkkoon ja että digiboxin mukana tulee myös kaikki tarvittavat tarvikkeet kuten esimerkiksi johdot. Joskus voi olla, että esimerkiksi SCART-johdot täytyy ostaa erikseen.

Tallentava digiboksi

Tallentavassa digitaalisovittimessa on kiintolevy, jolle voidaan tallentaa ohjelmia televisiosta. Jos tallentavassa sovittimessa on esimerkiksi 2 viritintä, kuten usein on, niin kahta eri ohjelmaa voi tallentaa samaan aikaan. Tällöin ei voi kuitenkaan enää samanaikaisesti katsoa vielä kolmatta kanavaa. Tallentavan digiboxin kiintolevy voi olla pari kolme sataa gigatavua suuruudeltaan, joten sille saattaa mahtua helposti ainakin 100 tuntia ohjelmaa.

Tallentavan digiboksin tallennus- ja tallennettujen ohjelmien toistotoiminto on usein yksinkertainen. Monesti tallennus tapahtuu niin, että ensin avataan televisiolähetysten ohjelmavalikko, valitaan oikea kanava ja päivämäärä, valitaan sitten tallennettava ohjelma (ohjelmat ovat aikajärjestyksessä) ja painetaan kaukosäätimestä tallennusnäppäintä jolloin ohjelman kohtaan ilmestyy esimerkiksi merkki R. Tämä tarkoittaa että ohjelma tallentuu digiboksiin, eikä tallennuksen lopetusajasta tai muista asioista tarvitse yleensä välittää. Digisovitin osaa aloittaa ja lopettaa ohjelman tai elokuvan tallennuksen oikea-aikaisesti. Tallennetun ohjelman voi toistaa yksinkertaisesti valitsemalla se tallennettujen ohjelmien valikosta. Tallennettua ohjelmaa voi usein “kelata” nopeasti eteenpäin, esimerkiksi puolen minuutin pätkissä ja siihen voi jättää tietyllä kaukosäätimen näppäimellä ns. “merkkejä”, jolloin haluttuun kohtaan voi myöhemmin palata tietyllä näppäimellä nopeasti. Toki meneillään olevaa ohjelmaa voi tallentaa reaaliaikaisesti painamalla vain kaukosäätimen Rec-toimintoa.

Tallentava digisovitin on erittäin kätevä, nopea- ja helppokäyttöinen laite. Jos vähänkään enemmän katselee elokuvia ja haluaa tallentaa vaikkapa lasten ohjelmia lapsilleen, kannattaa ehdottomasti ostaa tallentava digiboksi.

Televisioiden digitaalitekniikka on vieläkin sen verran uusi asia, että markkinoilla on ainakin ollut myynnissä laitteita jotka eivät toimi niin kuin niiden pitäisi. Viallisen laitteen voi toki palauttaa kunhan sen tekee vain ajoissa. Ennen uuden digisovittimen hankkimista voi olla hyvä vilkaista YLEn digiboksitestit.

Tunnettuja digiboksien valmistajia ovat Topfield, Finnsat, Handan, Humax, Maximum, Vision, LA Digital, Kaon. Suomessa digisovittimien markkinajohtaja on eteläkorealainen monialayritys Topfield, jonka digiboksit ovat voittaneet useita testivoittoja sarjoissaan.

Vaikka itsellänikin on ollut jo kauan käytössä juuri Topfieldin tallentava TF4100PVRc, joka on muistaakseni toiminut aina moitteettomasti, on hyvin vaikea sanoa mikä on paras tallentava digiboxi.

Enemmän tietoa digiboxeista ja digitaalitekniikasta TV-vastaanottimissa löytyy sivustolta DigiTV.fi.

Erilaisia kakkureseptejä on olemassa varmaankin useita tuhansia. Yleisimpiä ainesosia maidon, kermavaahdon, taikinan, sokerin ja kananmunan lisäksi ovat muun muassa appelsiini, toffee, suklaa, sitruuna, mansikka, vadelma, kinuski, mustikka, luumu, makeiset ja marsipaani.

Yksinkertainen hedelmätäytekakkuresepti

Tarvittavat ainesosat:

Pohja:
korppujauhoja/grahamjauhoja
margariinia/voita
3 kananmunaa
3 desilitraa sokeria
1½ teelusikallista leivinjauhetta
3 desilitraa vehnäjauhoja
vajaa desilitra kuumaa vettä

Täyte ja kostutus:
1-2 desilitraa mehua (esim. päärynä, omena, ananas tai appelsiini)
2-3 banaania
hilloa (esim. mansikka tai vadelma)

Koristeeksi:
1 teelusikallinen kermaa
1 teelusikallinen aprikoosisosetta (vauvoille tarkoitettu purkkiruoka)
viipaloituja tai muussattuja hedelmiä: kiiviä, luumuja, persikkaa, mandariinia, ananasta oman valinnan mukaan

Hedelmätäytekakun valmistus:

Voitele ensin kakkuvuoka voilla tai margariinilla ja jauhota se huolellisesti korppu- tai grahamjauholla. Sekoita puhtaassa astiassa leivinjauhe ja vehnäjauho. Vatkaa toisessa astiassa sokeri ja kananmunat vatkaimella melko kiinteäksi vaahdoksi. Kaada vaahdon päälle kuumaa vettä desilitrallinen. Sekoita sen jälkeen tähän vaahtomaiseen sokeri+kananmunaseokseen leivinjauheen ja vehnäjauhon seos. Kaada näin syntynyt kakkutaikina kakkuvuokaan ja pistä vuoka valmiiksi lämmitettyyn uuniin 175 asteeseen. Anna olla uunissa ainakin puoli tuntia, kunnes taikina ruskistaa ja rupeaa irtoamaan vuoasta. Tähän voi mennä aikaa kolmekin varttia. Ota kakkupohja pois uunista ja anna sen jäähtyä hiljalleen vuoka kantenaan keittiössä.

Kun kakkupohja on jäähtynyt, halkaise se keskeltä kahteen osaan ja kostuta sisäpuolet kauttaaltaan mehulla. Kostutukseen voi käyttää muitakin nesteitä ja kostutuksen määrä on makuasia. Jos kakusta ei halua kovin kuivaa, kannattaa kukkupohjan sisäpuolet kostuttaa kunnolla. Reunojen kostutus ja ylemmän kakun osan sisäpuolen riittävä kostutus on tärkeää. Voitele alempi kostututettu kakunpuolikas hillolla ja leikkaa banaaniviipaleita sen päälle. Pistä Ylempi kakunosa paikalleen. Levitä näin syntyneen kakun päälle aprikoosisosetta koko pinnan alueelle. Pursota kermavaahtoa kauttaaltaan kakun ulkoreunalle kakun ympäri. Koristele lopuksi aprikoosisoseella voideltu kakun päällinen hedelmäviipaleilla. Tähän sopivat hyvin muun muassa kiivi, persikka ta ananas. Kakku on nyt valmis tarjoiltavaksi.

Paljon erilaisia täytekakkureseptejä.